Uuksun sankarihauta-alue sijaitsee Salmin Uuksussa, Ylä-Uuksun hautausmaalla.

Sankarihauta-alueen vieressä on vapaussodan kuuden vainajan hauta-alue ja muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty 1934 ja paljastettu 19. 8. 1934. Sankarihauta-alueelle on haudattu 34 salmilaista sankarivainajaa.

1998 hauta-alueelle pystytettiin muistoristi laatan kera. Ristin rakensivat Joel  ja Juho Jestoi sekä Vilho Jonninen Juankoskella jälkimmäisen autotallissa. Risti vietiin osina Uuksuun linja-auton tavaratilassa ja rakentajat kokosivat ristin paikanpäällä sillä aikaa kun ahkerat talkoolaiset kaivoivat ristille pystytyskuopan. Muistolaatta naulattiin ristiin ennen pystytystä. Silloin myös ilmaistiin tahto rakentaa aita sankarihauta-alueen ympärille. Venäläiset olivat alkaneet enenevässä määrin käyttää hautausmaata omiin hautauksiinsa.

Niinpä 1999 sukukokouksessa päätettiin anoa opetusministeriöltä apurahaa aidan rakennukseen ja alueen kunnostukseen.

Sukuseuran hallitus toimitti myös ensimmäisen anomuskirjeen heinäkuussa Pitkärannan paikallishallinnon johtajalle, V. G. Zaharoville.

Pian hän jo vastasi, että aitauksen rakentamiseen tarvitaan kirjallinen lupa. Lupa edellyttää viralliset tiedot myös hautausalueella sijaitsevasta sankaripatsaasta ja aluelle haudatuista sotilaista.

20. 9. 1999 lähetettiin kirje Pitkärantaan, jossa oli pyydetyt tiedot patsaasta ja aidanrakennusaikataulu.

Vastauskirjeessä pyydettiin vielä viralliset asiapaperit siitä, että haudatut ovat suomen kansalaisia.

Mikkelin maakunta-arkistosta saadusta selvityksestä käy ilmi 34 salmilaista sankarivainajaa jotka ovat suomen kansalaisia.

Selvityksen saavuttua Pitkärantaan lähetettiin sieltä asiapaperit Moskovaan Vojennyje Memorialy-yhdistykselle käsiteltäväksi.

Sen tehtyä päätöksensä Pitkärannan paikallishallinto pystyisi tekemään päätöksen asiasta.

Opetusministeriö myönsi 23. 5. 2000 aidan rakentamiselle 25.000 mk avustuksen, josta olisi tehtävä tiliselvitys 30. 4. 2001 mennessä. Opetusministeriö myönsi jatkoaikaa tiliselvitykselle kahdesti 2001 ja 2002.

11. 9. 2000 sukuseuran hallitus lähetti Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle kirjeen, jossa selvitettiin käytyä kirjeenvaihtoa ja toivottin asian jouduttamista eteenpäin.

Sieltä lähtikin heti tiedustelukirje Moskovaan.

Helmikuussa 2001 he lähettivät uuden tiedustelun Moskovaan. 22. 3. 2001 vastauskirjeessä Vojennyje Memorialy-yhdistys kertoi saaneensa hyväksymisen 225m2 hautausalueelle ja ryhtyneensä toimenpiteisiin alueen rekisteröimiseksi.

Hieman myöhemmin tiedusteltiin rakennusaikataulua ja aidan rakentajien tietoja.

Sukuseuran hallitus päätti rakennusajankohdaksi 26. - 30. 7. 2001, mutta Moskovasta ilmoitettiin, etteivät he ehdi saada rekisteröintilupaa eikä aidan rakentaminen olisi suotavaa ilman rekisteröintiä ja virallista lupaa. Samalla yhdistys ilmoitti aita-alueen kooksi 15 x 15m ja alueen rekisteröinti maksuksi 600 USD (4,067,31 FIM).

Lokakuussa Moskovasta ilmoitettiin aitausalueen rekisteröinti Venäjän federaation kiinteän omaisuuden rekisteriin.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys maksoi rekisteröintimaksun ja sukuseura maksoi yhdistykselle ko. maksun.

19. 6. 2002 lähetettiin tiedot  Moskovaan rakentajista ja ajankohdasta.

Kielenkääntäjä Tuula Kiiski soitti Moskovaan kesäkuun lopulla ja koetti vauhdittaa asiaa.

Kesäheinäkuun vaihteessa 2002 saatiin vihdoin virallinen lupa Pitkärannasta aidan rakennukselle.

Heinäkuussa 2002 reipas talkooporukka rakensi aitaelementit valmiiksi Västinniemessä Risto Jonnisen konehallissa. Määrämittaan ja muotoon sahatut laudat maalattiin ja elementit ruuvattiin kasaan viikossa. Rakentajina toimivat Risto, Vilho, Aulis ja Niko Jonninen, Heikki Hiltunen ja Raimo Vinni.

Pystytysmatka tehtiin 3. - 7. 8. 2002.

Valmiit elementit vietiin Aulis Jonnisen kuskaamalla avolava-autolla Uuksuun ja pystytysporukka seurasi perässä linja-autolla kuljettajanaan Jorma Jonninen. Kaikenkaikkiaan matkassa oli 21 reipashenkistä ja seikkailunhaluista talkoolaista, mukana oli paljon nuoria.

Perille saavuttua oli tarkoitus ensin suunnitella pystytys ja sitten seuraavana päivänä toteuttaa se, mutta jo ensimmäisenä iltana aita oli pystyssä.  Näin pitkä projekti oli saatu mahdollisesti loppuun.

Jo samana syksynä Uuksusta kantautui tieto, että aita oli rikottu. Seuraavana talvena sukuseuran hallitus päätti, että aita korjataan, jos se on vaan mahdollista. Niinpä seuraavana kesänä  rakennettiin 2 uutta elementtiä ja vietiin paikalleen. Vielä kerran aitaa rikottiin, mutta silloin elementit saatiin pelastettua Uuksujoen penkasta hautausmaan kohdalta. Sen jälkeen aita on saanut olla ehjänä paikallaan.

Vuosien saatossa Uuksussa käydessä on aita-aluetta siistitty ja laskettu kukkasia.

2012 sukuseura suoritti kunnostusmaalauksen ja laittoi haudalle muistelupöydän, tosin hauta-alueelle oli jo aiemmin joku pystyttänyt pöydän.

Tämän jälkeen aitaan on laitettu venäjänkielinen kyltti jossa aidan kerrotaan olevan  Voijennyje Memorialy – yhdistyksen hoidossa. Kyltissä on myös lakipykälien numerot, millä perusteella alue on suojeltu.

2014 sukuseuran nimissä laskettiin havuseppele ristille jatkosodan päättymisen 70 vuotismuiston kunniaksi. 9. 7. 2014 tuli kuluneeksi 70 vuotta viimeisten suomalaisten sotilaiden vetäytymisestä Uuksusta. Muutamaa päivää ennen seppeleenlaskua savonlinnalaiset reserviläiset olivat vieneet ristin juurelle Suomen pienoislipun liehumaan ja siellä se liehuu vieläkin.

6.12.2017 laskimme Suomi 100 teeman mukaisesti seppeleen ja sytytimme kynttilät sankarihaudalle.

Heinäkuussa 2018 kävimme korjaamassa aidanportin. 

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry on kertonut  2004 julkaisemassaan kirjassa Sankarivainajiamme rajan takana Uuksun sankarihauta-alueen olevan ensimmäinen kahdesta Venäjällä olevasta virallisesti rekisteröidystä sankarihauta-alueesta. Toinen on Viipurin kenttähautausmaa.

Tekstiä ja kuvia saa lainata lähde ilmoittamalla!